Get all 6 Leevini releases available on Bandcamp and save 25%.
Includes unlimited streaming via the free Bandcamp app, plus high-quality downloads of Olen vain öisin, Symmetria, Epämiellyttävä melankolina, Onomatopoeettinen runoilijaseura EP, Hiirillä on siivet, and Pitkä puhelu kotiin.
1. |
Hämärässä
03:53
|
|||
Aidat löysimme joiden yli kiipesimme
Joulukuuset seläs parvekkeilta alas lensimme
Joku väitti että vaikutuksen alaisena ei sais
Iloita tai muuten sielu moraalista laulais
Rappukäytävässä kaikuu juhlat vaikka komerosta
Olkaa jo hiljaa, yläkerta huutaa
Kunnes hiljenee, mutta juhlat etenee
Miten meillä tänään menee?
Miten teillä tää menee?
Sillan yli joen syliin tai ikävää itämään
Yläkaupungilta läpikäytävää
Läpi käymään mutta eipä opi päätä kääntämään
Hiljenevää voimaeläimesi unta päättämään
Kun Tourulassa tuurilassa nurmikoilla houraillessa
Lafkakonkka kuuluisampi artistikourallista
Tosi-tv toiminnaksi tuntemattomista syistä
Eikä mikään oo yksityistä
Läpipiirretyt parvekkeen seinät
Loppuunkulutetut kiukaat
Aamuvarhaiset iltojen yömyöhäiset
Jotkut aina hupsuina pystyssä pysyneet
Riittämätön kiittämätön
Huomatessa tahraavansa unelmiaan
Sehän olikin vain päässä ansa
Jos tulen kylään
Niin annathan mun jäädä
Anna mun itkeä
Anna mun nauraa
Anna mun kutistaa mun päätä
Itsekkäisii yksittäisii apinoita puiden alla
Itsekeskipistevalhe etenemässä taiteen alla
Reseptien kaivo syvempi kuin diagnoosi alla
Puolikypsä ihmisaivo korreloimas tunteen alla
|
||||
2. |
Tilitys
03:28
|
|||
Tästä kuplasta rämästä käpälämäkeen ja lipettiin räpäten
Väsynyt ongelmista katoavaisten
Kaavamaisuuksista kännistä läppää teen
Ihmiset on sekaisin eikä haluta huomata
Verhot vedetty kaikkialle eikä ketään tuomita
Must on tullu kyyninen tai maailmasta liian paha
Liian helppo oisi kertoo syyksi luottoleikkirahat
Tuntuu että maailmas ainoastaan toimii ahaa -elämys
Sielun kadotus onkin pakkovedätys välttää elämän selätys
Itsepäisen jääräpäisen lapsen mielen nuoren miehen
Peili pettää edelleen nuorena itsekin näen sen
Kuinka uutiset teletapeista vaihtuneina, todellisuus, tipuin
Enää ei naurata varttuneita, nyt on vaan Kim-Jong Putin, BOOM!
Tänään on maailma täynnä pelkkää turhautumista
Ja turhautuminenkin on vain lähinnä seksuaalista
Kun tän hurjan pallon hulluimmalla simpanssilla
On kehnompi ongelmanratkaisukyky kuin monella serkullansa
Kykenee äärimmäiseen hyvään kuten myös äärimmäisen pahaan
Aina saattamassa toisiansa uuteen kahakkaan
Iudestaan ja uudestaan ja katsokaahan niinpä niin
Kohta muuri nousee Kiovasta New Berlin
Ihminen on väkijoukossa yksin ja vastaan aikaa
Hurmiossa nuoruuttansa kankaalle painaa
Eikä siinä huumassansa huomaa edes kuolevansa
Jos vain voisin ottaisin ja lähtisin ja jättäisin
Tän kyttäyksen ja teollisuuden myöskin niiden lyttäyksen
Mutta minkä teet kun tääl on näitä sanoja sanoittamatta
Mielentiloja mielenvikoja monia vielä kertomatta
Jos mä lähden pois niin ääni tääl mun päässä jäisi huutamatta!
Ihminen on väkijoukossa yksin ja vastaan aikaa
Hurmiossa nuoruuttansa kankaalle painaa
Eikä siinä huumassanssa huomaa edes kuolevansa
Huutamalla eteenpäin, luulemalla voittavansa
Ääni väkijoukkoon hukkuu
Ohi onnensa nukkuu
Hanki isompia murheita, vaihda jo t-paita
Ääni hakkaa päässä aina
Lakkaamatta järsimästä
Aivokuorta kärsiväistä
Katotaan mitä se sanoo mun päiväst
Muistelisiko omiani, kävelykadulla freetaimi
Keskimaassa mordoris, haimarajat on narikois
Kassalla kuin bonustaika kolehtirahoja kalastamas
Kun hyökyaaltovyöryhöyry humisee päässä hurisee kädet on jäässä
Hukannu mun sydämeni en muista enää ees mihin jätin
Ja vaikka olisin telkkaris, en löydä kotiini
Karkaileeko vähäsen, kupla jäikin tähän sen
Unohdin pukea yltäni niin nätisti kun se kimalsi
Tästähän tulikin setititys
Globaali kansa ja meikäläisyys
Aika tulkinnanvarainen, henkilökohtainen
Kaikkia koskeva tilitys
|
||||
3. |
Kosmos
04:04
|
|||
Me olemme tähtipölyä
Me olemme tähtipölyä
Oletko koskaan miettinyt
Et ollaan vain tähtipölyä
Pieni piste levinnyt kaikkialle
Kaikkeudessa taivaan alle eksyneet
Himmenevässä valossa tässä
Aivan liian hämärässä
Pohdin puhki putkiaivot
Leviämässä käsistä tässä
Luulin katsoneeni kaksi viikkoo tyhjyyteen
Mutta edessäni seisoi auki tv
Luulin katsoneeni kaksi vuotta pimeyteen
Nyt on edessäni peili sen läpi vielä meen
Luolaihminen kaivertaa kallionsa kylkeen
Syvät unet unelmistaan aamuyöstä sylkee
Transsissa horjuen huojuen huutaa
Seinille jo puhuu, mutta kaiku vielä vastaa
Hiljaisuuden kehdossa verisuontesi kohina
Sisemmässä korvassa kammiosi humina
Kuuntelet vain hiljaisia alimpia säveliä
Mietit onko äänenkajo sisältä vai ulkoasi
Tinnitus vai lentokone pihallasi
Kulje kierros kuljeta mut ympäri tän aulan
Työnnäthän mut jos en uskallakaan sukeltaa
Luulin katsoneeni kaksi viikkoo tyhjyyteen
Mutta edessäni seisoi vain auki tv
Luulin katsoneeni kolme vuotta pimeyteen
Mutta sisältäni löysin vain painopisteen
Lentokone pihallasi
Kaivinkoneen murina
Tai aorttasi jyrinä
|
||||
4. |
||||
Viekoitellen viehkeästi tanssit
Multa sekoo tahti
Kauneutes vie multa näön
Katseestas käy selväks kaikki
Luonas viettäisin yöt kaikki
Päivät jotka hukkaan heitin
Ilman sinua hiljaa vietin
Miksi tarvis loppuu leikin
Kun sä oot mun sielunreitti
Virtaviivaisesti tahdon kajastaa ja ajautua
Kanssas hyppää avantoon ja nousta sinne huippuun asti
Rakastaa vai rakastua
Piinaa vaiko ihastusta
Maljaan hukkuu ajatusta
Altaan syvyyteen yö musta
Viekoitellen viehkeästi tanssit
Multa hajoo ryhti
Kauneutes vie multa näön
Katseestas käy selväks kaikki
Luonas viettäisin nuo kaikki
Päivät jotka hukkaan heitin
Miksi tarvis loppuu leikin
Kun sä oot mun sielunreitti
Virtaviivaisesti tahdon kajastaa ja ajautua
Kanssas hyppää avantoon ja nostaa sinne huippuun asti
Rakastaa vai rakastella
Piinaa kaukaa ihastella
Itsehuolehtimisesta
Älä kerro huomisesta
Enää saa ees unta muusta
Tykkään kai niin paljon susta
Etten nää ees unta muusta
Mutta nyt mä löydän susta
Sen mikä pitää kiinni musta
Kartan omaa ajatusta
Kaikki hukkuu aukkoon mustaan
Kaisanniemessä katoan tuskaan
Käyt mun hermoille vaikket ees tiedä mun olosta
Olemassa käyt vain peilin takaa ajatusta kuiskaamassa
Viekoitellen viehkeästi tanssit
Multa sekoo tahti
Sekoo rytmi
Kauneutes vie multa näön
Ja katseestas käy selväks kaikki
Päivät jotka hukkaan heitin
|
||||
5. |
Ideasta
03:42
|
|||
Kävelen aamun kastees hyvässä nostees
Palaudunkohan koko päivänäkään
Jumituksesta ei häivääkään
Näinhän se lähtee päivä käyntiin
Ja pusken sellast riimii et heikoimpii jo riipii
Kun oon tääl hitaammista räppäreist tekemäs työttömii
Nyt pitää keskittyy vähäsen
Puhelin kolmatta kertaa jo värisee
Happea haukon ja melkein jo uuvun
Enää yksi ja sitten puudun
Nyt katkee hengitys filmi tai koipi
Mitä kaikkea sitä nähdäkään voisi
Jos olis elämässä kiinni ja tässä
Kliseisesti hetkeä elämässä
Hypi pompi riehaannu
Kehostasi vieraannu
Anna pumppauksen viedä laula siitä
Minkä tiedät totuudeksi
Vaikka kelpais kyllä edes kerran kuuma
Hetken huuma, mikäs siinä
Anna tuuma, yöni tumma
Juuri kunnes herään ensi kerran
Huomaankin
Hämärässä puhettani musiikista
Analysoin taidetta sen ideasta
Kuuntelen sitä niin kuin hullu jumalaansa
Kestän vielä hetken tätä jatkuvaa satua
Saamme liikunnallisista toiminnoista nautintoja
Jotka ovat verrattavissa dopamiinireseptoriin
Alkoholiin rakastumiseen
Tai sokerin nauttimiseen
Monet addiktit ovatkin lopulta aina koukussa johonkin
Koska he syrjäyttävät todellisten tunteiden hakemisen
Korjaavat sitä käyttäen milloin mitäkin toista riippuvuutta
Ihmisestä aineesta suuremmasta olennosta
Luojan kiitos on kuitenkin todistettu
Että Higgsin hiukkanen on olemassa
Se olikin vain eri painoinen kuin mitä oletettiin
Oletukset valuivat hukkaan
Ihminen otti taskustaan laskimen
Vastausta odotellessaan
Sammutti eteisestä valot, katkaisi laskimon
Pureskele puhettani musiikista
Kirjoita ylös mitä laulustani kuulet
Vaikka mielelläsi jotain väärin luulet
Analysoi taidetta sen ideasta
Kunnes herään unestani ehkä toisen kerran
Liian vaikee pitää kii
Mut syöksen tarinoita tuntemattomasta yöstä
Pääni sisäisestä tähtivyöstä
Valmistellessani koko loppuelämäni kestävää teostani
Silmät kuin syksyinen yö
Peli ei ole enää käsissäni
Piilossa tunteiden alla
Hengitän
Mut ajatukseni hajalla
Missä on mun hengetär?
Ja sitten taas
Pitikin mennä ja olla ja taksilla himaan tulla
Eilen meni kai satanen, tänään oon täysi nolla
Suuret on suunnitelmat, suuret on puheet
Maksamatta laskut ja pesemättä kuteet
Huomenna jo tästä yöstä aivan varmasti mä nousen
Vakuuttavasti tyhjälle salille kuplassa huhuilen
On lähdettävä, muuten jää ja nyt mulle tää riittää
Meikä lähtee tästä majasta rämästä helvettiin
|
||||
6. |
Puheet
03:42
|
|||
Nyt mä korvanne häpäisen räppäillen teille
Vien teidän kuulonne vieraille teille
Riimeillä ryömin päänne sisään
Lopulta kysyt vaan meille vai teille
Kun helppo on ihastuu tällaiseen leppoiseen jäbään
Kun laittaa nää huulet tän kepposen
Kroppani synkassa koppani kanssa
Kun laitan sut kielellä villisti tanssimaan!
Antaudut äänelle, antaudut liikkeelle
Naurahdat kaikelle taakse jo jääneelle
Unohtuu kaaos kun eläimen tavoilla
Löytyykin paikka mis sielusi samoilla
Elävä ääni on tanssiva ihminen
Loputon lääni sun mielesi ihmetel
Liiku, pysähdy, jämähdä, hätkähdä
Hymyile, heilauta, hyppää ja pyöri!
Lakkaamatta rumpu hakkaa
Raikaa rytmi rantta-tantta
Uskallatko antautua, itsellesi avautua
Kun sisältäsi kantautuva sydänääni ohjaa sua
Kasvihuonehirviöistä
Hikisistä hirvi-öistä
Sekavista ilmiöistä
Huolimatta kaikuu
Ääni jossain päin
Aina ääni jossain päin
Liikkeellä, äänellä, muutos on äärellä
Puheet hulluudesta vain sanahälinää
Ja sama hälinä, ulkoinen tärinä
Koskaan ei pysty se päätäni kääntämään
Pysähtymätön on virtaava ajatus
Kaljuni alla käy sopiva ajoitus
Hurisee hippinen sätkäpää käppänä
Mitäpä päästitte pätkiksen träppäämään
Mutta ei sun tarvi huolestua
Saatat vain vähäsen punastua
Kun lupaan et saan sut
Tälläkin kielellä laulamaan
Lakkaamatta suu käy
Ja kansalaisuuden kai pitäisi olla
Vähemmän pohjoisesta kun tällä suomiboylla
Liikkeellä, äänellä, totuus on äärellä
Puheet hulluudesta vain sanahälinää
Ja sama hälinä, ulkoinen tärinä
Koskaan ei pysty se päätämme kääntämään
Huh huh
Nyt kai pitäisi keskittyä vähäsen
Aika on kallista elämä vähäinen
Käsiskin käsistä lähtee
Päivät vaan vähenee
Lyriikka sekavaa
Äänikin kähenee
Enkä mä ryhtynyt räppäriksi
Siksi että mä oppisin tinderiniksit
Palaan siis takaisin raiteille
Heti kun keksin mä muuta kuin tissit
Yleensä hälisee hulluna päässä
Nyt mun aivot on vähäsen jäässä
Tää on kai sama kun räppäisin säästä
Ja ei tässä säässä nyt eteenpäin päästä
Aivan liian vähän aikaa
Liian paljon sanottavaa
Eikä edes paljoa paina
Ettei ole asiaa
Mut silti ääni käskee suuni avata
Tavata paperia
|
||||
7. |
Rannikko
06:11
|
|||
Soihdut syttyy hyvä väki nukkuu
Niil on varaa lääkkeisiin
Mut täällä jengi hukkuu
Itselääkintään, siihen yhdistävimpään
Yhdistäppä siihen vielä tappavin vimpain; pää
Johan vakavoituu
Sebastian noituu
Pyh, Bach nauraa ja
Näyttää kuinka selväpäistä kauraa
Vaikka kaikki hauraat
Sanat menettäisi merkityksen
Voit kaikenlaista jauhaa
Kunhan ääni pauhaa ja biisi hyvältä saundaa
Toistamalla samoja sanoja tarpeeksi kauan
Löydät niille tarkoituksen
Jos et, ainakin saat matkallasi pankkiin tai osastolle nauraa
Kunhan ääni pauhaa ja biisi hyvältä saundaa
Toistamalla samoja sanoja tarpeeksi kauan
Löydät niille merkityksen tai saat ainakin
Matkallasi pankkiin tai osastolle nauraa
Hädin tuskin löytää yhtä ymmärrystä
Mistä vastapesty puhdas selkä puhkotaan
Eihän älykästä elämää oo näissä bisneksissä
Eihän näissä touhuissa oo ees viime vuosikymmenissä
Saavutettu jatkuvuutta tai ees ideoitu uutta
Kierrätetty loppuunkulutettu aivan syyttä suotta
Vastarannikkolla ymmärrystä
Vasta päästy rannikosta ymmärykseen
Jos älykästä elämää on tässä universumissa
Ei ne ainakaan oo saavuttanu vielä meitä
Jos älykästä elämää tässä universumissa
Ei ne ainakaan oo vielä saavuttanu meitä
Kunhan ääni pauhaa voit kaikenlaista jauhaa
Toistamalla samoja sanoja tarpeeksi kauan
Löydät niille merkityksen tai saat ainakin
Matkallasi pankkiin ja osastolle nauraa
Kunhan ääni pauhaa, biisi hyvältä saundaa
Toistamalla samoja sanoja tarpeeksi kauan
Löydät niille tarkoituksen tai saat ainakin
Matkallasi pankkiin ja osastolle nauraa
Toistamme idoleitamme
Hassutellen ohjailemassa toisiamme
Muistamatta että kuolemakin on vitsi
Naurun pitää jatkaa, nosta sille maljaa
Jatkaa, nosta sille maljaa
Jatkaa kunnes toisto karkaa
Jatkaa kunnes toisto karkaa
Jatkaa kunnes toisto karkaa
Jatkaa
Jatkaa
Jos karkaa ja alat kantaa kuolemalle kaunaa
Niistä kaikista jotka vietiin hetkessä
Silloin kuljet omia hetkiäsi estämässä
Kumartaen edessäsi avautuvaa avartuvaa
Kaareutuvaa näkökenttää supistavaa maailmankuvaa
Jossa viime henkäyskin on muka jotain vakavaa
Miksi pelätä epilogia tai tarinan etenemistä
Kun sun tarttis pelätä ainoastaan ittes pelkäämistä
Ja jos nyt oikein rautaisista sanoista vääntämällä
Merkintäni viimeiseni paremmilta kääntämällä
Kerron teille äänensävyl ihan vitun jäätävällä
Ehkä ääni sitten lakkaa minut rauhaan jättämällä
Hiljaisuudessakin annan silmät vaikka poistaa
Haluan kuulla mitä tyhjyydel on sanottavaa
Jokainen meistä lopulta odottamassa viimeistä untaan
Ikiomaa ikiverhoo suurta tuntematontaan
Ääni sokerini, kofeiini, hullu huumeeni
Annetaan sen olla, nyt jo loppuu huumorini
Vaikka sanat viel rakentelee, rytmi takeltelee
Ja nää pelottavat uomat toivat monet eroamiset
Tärkeintä on lopulta vain se
Että kiivettiin yhdessä aidat ne
Vaikkei muisteta mistä eilen puhuimme
Silti yhdessä hypätään virtaukseen
Jos sä näet valoa mikset käänny valon suuntaan?
Jos sä näet jotain mikset käänny valon suuntaan?
Jos sä näet valoa mikset kääntyisi sen suuntaan?
Et sä näe pimeässä kuitenkaan
|
||||
8. |
Emme (aio aikuistua)
03:42
|
|||
Yksi laumaeliö ottaa itseänsä niskasta
Nostaa itsepäisen sielun kattilasta kiehumasta
Päättäväisempänä päättämässä omasta elämästä
Samalla päättämässä eroa elämästänsä entisestä
Sellaisista tarinoista joissa valheellisen mittapuun
Kriteerien mukaisesti rakennettu ihminen
Ei ole muka lapsi
Vaan kokonainen
Emme aio aikuistua
Emme aio aikuistua
Emme täysin raitistua
Emme koskaan valmistua
Emme aio aikuistua
Emme aio aikuistua
Emme täysin raitistua
Emme koskaan valmistua
Vaihe yksi päättyy kun lapsi toteaa
Kasvukauden päättyessä olevansa ainoastaan
Rappeutuva harhakuva eilisestä maailmasta
Jossa viattomuuden tahra alkaa ensimmäisestä muistikuvasta
Itseni vienyt omille jaloille
Tavoille oppinut kehoni rajoille
Kulkenut hämärän rajalta rajalle
Löytääkseen keinoni pudota
Hallitusti lattialle menemättä hajalle
Emme aio aikuistua
Emme aio aikuistua
Emme täysin raitistua
Emme koskaan valmistua
Emme aio aikuistua
Emme aio aikuistua
Emme täysin raitistua
Emme koskaan valmistua
Emme täysin valmistua
Vaikka viattomuus loppuu ensimmäiseen muistikuvaan
Kenenkään et antaa ottaa voi sä pois sun kuvaa
Emme koskaan aikuistu
Emme ikinä valmistu
Emmekä unohdu
Emme ikinä unohda mitään.
|
Streaming and Download help
If you like Leevini, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp